Georgian syntytarina

Georgialainen taru kertoo maailman synnystä;

Kun Jumala loi taivaan ja maan, kutsui hän kansat luokseen jakaakseen näille omat asuinsijat. Jako sujui sopuisasti ja työnsä tehtyään Jumala lähti omaan maanpäälliseen paratiisiinsa lepäämään.

Jumalan hämmästys oli suuri, kun hän löysi georgialaiset mailtaan. Georgialaiset eivät olleet tulleet tilusten jakoon vaan istuivat herkkuja notkuvien ruokapöytien ääressä viinimaljoja iloisesti nostellen. Jumala vihastui ja ojensi georgialaisia. Kuinka he olivat uskaltaneet uhmata hänen käskyjään ja vain juhlivat ja söivät viinimaljojaan kilistellen?

”Isä, tämä maa on niin lumoava, että meidän oli pakko jäädä tänne, kattaa pöydät ja nostaa maljat Sinun luomasi maan kauneudelle”.

”Isä - Istu pöytään seuraksemme – nauttikaamme yhdessä maan antimista”

Jumala ei voinut olla heltymättä georgialaisten vilpittömän innon edessä. Ja koska maat oli jo jaettu, antoi Jumala tälle hurmaavalle ja vieraanvaraiselle kansalle maanpäällisen paratiisinsa, Sakartvelon eli Georgian.

‍

‍

Georgialaiset Pidot

Georgialaiset Pidot ovat kokoelma georgialaisen keittiön antimia - parhaimmillaan jaettuna ja hyvässä seurassa.
Georgialaiset elävät syödäkseen ja yhteisen pölydän äärelle kokoonnutaan pienimmästäkin syystä. "Vieras on Jumalan lahja" sanovat georgialaiset ja laittavat pöydän koreaksi.

Georgialaisissa Pidoissa ruoka jaetaan perinteisesti seurueen kesken, jolloin makujen kirjo pääsee parhaiten oikeuksiinsa.
Alkupalat ovat meze -tyylisiä ja niihin käytetään myös paljon kasviksia - georgialaiset käyttävät kaikki maan antimet tarkasti hyväkseen.

Pääruokana georgiassa on useimmiten puuhiilillä grillattua lihaa tai kanaa, jos sitä suinkin on saatavilla. Meillä kotosuomessa onneksi on, ja tarjoilemme pääruoaksi Purpurin Pitoihin ihania, tiriseviä Saslik -vartaita. Kaikki tavat nauttia pitoja ovat oikeita ja tyyli on vapaa - idea on, että nälkä lähtee ja jano kasvaa.

Georgialaiset sanovat, että vaikka ruokapöydässä olisi vain kaksi ihmistä, on heistä toinen juomanlaskija eli Tamada. Tamada vahtii, että pöydässä riittää juomaa ja ruokaa, pitää maljapuheita ja jakaa maljapuheenvuoroja muille. Tamadan lisäksi pöytään kuuluu aina Cha Cha,  georgialainen rypälevodka, jota nautitaan ruokaryyppynä. Sillä, jos millä, on ruoansulatusta edistävä vaikutus.
Me Purpurissa suosittelemme pöytään joko Cha Cha tai vodkapulloa jos tilanne on sille suotuisa.

Ainoa georgian kielinen sana, jota tarvitsette suoriutuaksenne kunnialla autenttisista georgialaisista pidoista on
"Gaumarjos" - suomeksi kippis!
Nostakaa siis maljanne georgialaiselle ruoalle, juomalle ja läsnäoleville ystävillenne - Gaumarjos!

‍

Georgia – viinin kehto

Georgiaisilla viineillä on vuosituhansia vanhat perinteet, historia kertoo viinin valmistuksesta alueella jo 8000 vuoden takaa.

Perinteiset georgialaiset kvevriviinit tekeytyvät itsekseen maahan haudatuissa amforan mallisissa saviruukuissa, ilman lisäaineita. Nämä myyttiset saviastiat ovat säilyttäneet paikkansa georgialaisten viinintekijöiden suosiossa, nykyaikaisten menetelmien ohella, aina tähän päivään asti. Kvevrimenetelmä on listattu myös Unescon aineettoman maailmanperinnön listalle.

Georgiassa viljellyiden rypälelajikkeiden määrä on valtava, tunnistettuja lajikkeita on 600, joiden lisäksi villejä, tunnistamattomia lajikkeita löytyy etenkin vuoristoseudulta.

Georgian suurin kaupallinen viinialue sijaitsee Kaukasus -vuoren rinteiden alla levittäytyvässä Kakhetin laaksossa.
Muita viinialueita ovat Kartli, racha-Lechkumi ja Imereti,

Valmistettu niin tai näin, georgialaisessa viinissä on oma uniikki makumaailmansa jossa voit aistia Kaukasuksen maaperän ja Georgian kansan rakkauden viineihinsä.